Hei, pikkuinen!

Aika adoptioneuvojan kotikäynnille on nyt sovittu. Hän tulee meille vierailulle syksyllä. Sitä ennen meillä on vielä muutama kuukausi aikaa katsella kotiamme sillä silmällä - miettiä, miten tämän kaiken järjestäisi sinunkin tarpeitasi ajatellen. Huonekaluja voi tietysti myöhemminkin siirrellä, tavaroita viedä varastoon, antaa komeroissa pölyä kerääviä vaatteita eteenpäin, tehdä tilaa. Silti haluaisin olla jo nyt valmis aloittamaan lapsiperheen arkea. Ei ole hyvä junnata paikallaan, eikä henkistä kypsymistä lapsen tuloon tapahdu, jos odotus ei pysy mielessä.

Jokin aika sitten huomasin miettiväni, joko olisi aika hankkia turvaportti varastoon. Pidättäydyin tästä ostoksesta toistaiseksi, koska on todennäköistä, ettei vauva heti kotiuduttuaan yritä kiivetä portaita ylös. Olen ollut ostamatta myös potkuhousuja, tutteja, puruleluja, kymmeniä kirjoja, lakanoita pinnasänkyyn, lastenvaunut, turvaistuimen, tuttipullotelineen, kantoliinan ja lukuisia muita tavaroita, joiden tarpeellisuutta ei loppujen lopuksi voi etukäteen arvata. Voihan olla, ettet haluakaan syödä tuttia etkä tykkää kirjoista. Kantoliinan toimivuutta epäilen omalla kohdallani, vaikka olen ihaillen seurannut sivusta äitejä, jotka sellaista käyttävät. Koska en tiedä, minkä kokoinen tulet olemaan, en halua hankkia  myöskään vauvanvaatteita ennakkoon.

Käytännön valmistelut auttavat kuitenkin pitkän odotusajan tapahtumattomuudessa. Tunne siitä, että joskus vielä elämme lapsiperheenä, vahvistuu jokaisen "lapsen vuoksi" tehdyn sisustusratkaisun myötä. Nurkissa lojuvat irralliset säilytyslaatikot ärsyttävät - mihin nuokin ängetään sitten kun lapsi tarvitsee leikkipaikan? Eikö olisi järkevämpää sijoittaa ne jo nyt muualle, onko kaiken oltava koko ajan käsillä? Miten yhdessä asunnossa voi olla esillä näin paljon tavaraa, jota käytetään harvemmin kuin kerran vuodessa? Ei niitä toisaalta poiskaan voi heittää, käytetäänhän niitä sentään joskus. Vintille kannettujen laatikoiden paikalle jäävä tyhjä tila tuo mukanaan helpotuksen tunteen. Kyllä tänne jo lapsi sopisi.

Ja sitten kun vähän kasvat, niin hankitaan sinulle polkuauto! Tokihan sellainen tuohon olohuoneen nurkkaan mahtuu.

äitisi