Hei, lapseni!

Olen ajatellut sinua viime aikoina paljon. Epämääräinen ja epätoivoinen kaipuuni on vähitellen muotoutumassa rauhallisessa tahdissa tapahtuvaksi valmistautumiseksi tuloosi. Luen kirjoja lapsen henkisestä ja fyysisestä kehityksestä, hankin aina silloin tällöin vauvantarvikkeen tai pari, juttelen sinusta harvakseltaan isäsi kanssa. Sydämeni on välillä pakahtumaisillaan. Aika kuluu vääjäämättä, me vanhenemme, eikä meillä vieläkään ole lasta. Meistä tulee melkoisen paljon iäkkäämpiä vanhempia kuin osasimme kuvitella, mutta ei se minua haittaa. Se, mikä haittaa, on tyhjä syli. Suren hukkaan menneitä vuosia, jotka eivät oikeasti ole kuluneet hukkaan - ne ovat vain kuluneet ilman sinua. Me vanhenemme, aika on nopea. Toinen aika on hidas - se, joka kuluu tunneissa, päivissä, viikoissa, kuukausissa. Odotusaika.

 Adoptiolapsen odotus ei aina tunnu ihan "oikealta" odotukselta. Joskus tuntuu myös siltä, ettei ole oikeutta odottaa, saati olla varma, että lapsi vielä tulee. Siksi tuntuu kummalta mennä ostoksille lastenosastolle, rakentaa pesää jollekin, josta ei ole mitään tietoa. Odotus on niin pitkä, että sen aikana ehtisi tehdä kaikki rästiin jääneet asiat: rakentaa autotallin, tehdä pihalaatoituksen, suorittaa lisäopintoja, käydä teatterissa ja vierailla pohjoiseen muuttaneen kaverin luona. Pitää kuntoloman, laittaa huvilan, kiertää maailmaa. Arvaatko, kuinka monta näistä on tullut tehtyä? Aivan. Käyn töissä, mietin muita asioita, innostun siitä sun tästä ja samalla odotan. Odotuksesta puhuminen tuntuu silti kummalliselta, ikään kuin tekisin tikusta asiaa. "On meillä tässä tämä tällainen projekti käynnissä, mutta kun se voi kestää vielä vaikka reilut kaksi vuotta. Että se ei tavallaan ole vielä ajankohtaista..."

 "Ai jaa, no voi että. Miten te jaksatte odottaa?"

"Nyt teillä on kuitenkin vielä vapaus mennä niin kuin tykkäätte, ja aikaa toisillenne. Kun se vauvaperheen elämä on niin väsyttävää."

"Eihän sille sitten mitään mahda - kaikki asiat ottavat oman aikansa. Turha sitä on koko ajan miettiä."

Niinpäs onkin.

äitisi