Hei, pikkuinen.

Tulin vain sanomaan hei, kun on yö, en saa nukutuksi, huomenna on vapaapäivä ja kaipaan sinua niin kovasti. Koskahan saan silittää poskeasi, sulkea sinut syliini?

Tänään näkemäni dokumentti Palestiinan tilanteesta sai minut mietteliääksi. Alueen kaoottinen tilanne ruokkii väkivaltaa, itsekkyyttä ja piittaamattomuutta. Synnyttää poikia, jotka leikkivät sotaa. Lapsia, joista kasvaa katkeria aikuisia. Maastoväreihin puettuja lapsia, jotka katsovat kameraan ase kainalossaan. Surua ja vihaa, joka on jossain määrin läsnä myös täällä, eri muodossa, monista eri syistä.

Kunpa osaisimme kasvattaa sinut  niin, että pysyisit erossa ääriliikkeistä, fundamentalismista, suvaitsemattomuudesta ja väkivallasta. Että ymmärtäisit elämän kallisarvoisuuden ja sen, miten tärkeää on ottaa huomioon yksilöt - ei pelkkiä massoja ja aatteita. Että valitsisit lempeyden ennen vihaa, anteeksiannon katkeruuden sijaan.

Täällä meillä on siihen mahdollisuus.

Nuku hyvin, lapseni. Näe rauhan unia.

äitisi