Hei, pikkuinen!

Katseeni osui taannoin sattumalta vanhaan, lapsuudessani esitettyyn Peppi Pitkätossu -televisiosarjaan. Lapsena rakastin sekä sarjaa että Peppi-kirjoja ja luin uudestaan ja uudestaan niin Pepin seikkailuja kuin muitakin Astrid Lindgrenin tarinoita. Peppi, tomerana hupaisassa talossaan, vailla huolta huomisesta, oli pikkutytön ihailun kohde. Voisinpa minäkin tehdä tuollaisia asioita! Olisipa minullakin kuistilla hevonen! 

Nyt siis pääsin pitkän ajan kuluttua kurkistamaan lapsuuden suosikkisarjaan. Seurasin, kun Peppi kävi hattukaupassa (jossa hän käyttäytyi typerästi ja holtittomasti, rikkoi mallinuken eikä kuunnellut myyjättären puheita) ja karkkikaupassa (jossa hän toi mieleeni hemmotellun öykkärin). Tämän jälkeen Peppi notkui ystävineen kylillä ja kiusasi huvikseen tyttöä, joka etsi isäänsä.

Hetkinen - eihän tämän näin pitänyt mennä... Peppi on hurmaava anarkisti, hassunkurinen ja veikeä hahmo... jonka muista piittaamattoman ja suorastaan välinpitämättömän käytöksen huomasin ärsyttävän minua suunnattomasti. Yllättäen Peppi vaikuttikin huonokäytöksiseltä ja surulliselta lapselta, josta kukaan ei välitä, ja joka huomionkipeyttään tekee hassuja temppuja. Tämä siksi, että edes naapurin lapset haluaisivat viettää osan ajastaan Pepin seurassa. Isä Pitkätossun huidellessa pitkin maailmaa merimiesporukkansa kanssa Peppi piilottelee pihapuuhun limsapulloja ja laulaa itsensä uneen yksinäisessä, hajoamaisillaan olevassa hökkelissä.

Reaktioni on ehkä hieman ylimitoitettu. Huomaan, etten enää kykene tulkitsemaan vanhoja lempisatujani samoin kuin lapsena - aikuinen minussa asettuu pontevasti tielle. Muistan kuitenkin hämärästi, että lapsen näkökulma on toisenlainen. Pepin tarinoissa aikuiset olisivat pelkkä häiriötekijä. Veljekset Korppu ja Joonatan Leijonamieli eivät kokisi huimia seikkailuitaan, jos äiti olisi mukana Nangijalassa. Kenenkään isä ei lähde pelastamaan Mikä-Mikä-Maan lapsia merirosvoilta, ja Onneli ja Anneli ovat loistavia taloudenpitäjiä. Lapset pärjäävät omillaan, eivätkä aikuiset  kuulu joukkoon. Saduissa.

Apua... minusta on tullut aikuinen.

äitisi