Hei, pikkuiseni.

Ilmassa on kirpeyttä vaikka aurinko paistaa, mutta uskallan toivoa ensi viikolle jo lämmintä säätä. Olisi mukava puuhailla jotain ulkosalla. On jo kevyempi olokin.

Olen tänä keväänä ollut tahallani ajattelematta sinua. Kuukausien laskeminen (taaksepäin) alkoi ahdistaa jo liikaa, adoptioneuvojan soiton odotteleminen kävi sietämättömäksi. En jaksanut enää odottaa ja tavallaan jo luovutin. Motivaatio lopahti.

Nyttemmin olen taas tuntenut tarvetta ajatella adoptioasioita. Olen lukenut monta aiheeseen liittyvää kirjaa uudestaan ja käynyt vähän seurailemassa, mitä verkkokeskusteluissa puhutaan (pohtivat enimmäkseen kansainvälistä adoptiota). Koetan olla silti liikaa miettimättä, sillä tiedän, että kärsimättömyys väijyy mielen perukoilla. Tästä kesästä saisi tulla jo toisenlainen kuin aikaisemmin. Tästä lämpimän ajasta aion nauttia.

Mutta kaipaus.

Tulisit jo, tulisit pian! Tulisit vaikka kesken kesän.

toivoo äitisi